Site navigation
Breadcrumb
Uuden kirjoittajan esipuhe
Rakastuin derivaattoihin lukion toisella luokalla, ja syvensin suhdettani matematiikkaan vuoden verran yliopistolla matematiikan laitoksella ennen Otaniemeen astumista. Nyt kulutan luentosalien penkkejä kolmatta vuotta informaatioverkostojen koulutusohjelmassa Aalto-yliopiston teknillisessä korkeakoulussa. Tätä kulkemaani lukionjälkeistä tietä voisin kuvata sanoin yllättävä ja paikoin hämmentäväkin, sillä en olisi koskaan uskonut olevani joskus lähes puolitiessä kohti diplomi-insinöörin tutkintoa.
Informaatioverkostojen poikkitieteellisyys oli avainsana itseään etsivälle nuorelle, joka ehti lukion aikana pohtia uraa niin jääkiekkoselostajana, psykologina, espanjan tai matematiikan opettajana, kirjailijana sekä näiden yhdistelmänä – espanjankielisenä psykologina, joka tekisi diagnoosit matemaattisessa runomuodossa, ja olisi sivutoiminen Antero Mertaranta.
Informaatioverkostojen tutkinto-ohjelmassa, tuttavallisemmin infolla, opintoihin kuuluu melkoisesti opintoja eri aloja liipaten – perinteisen matematiikan rinnalla opiskeltaviin kursseihin kuuluu mm. ohjelmointia, markkinointia, viestintää, kuvatekniikkaa, sosiologiaa, estetiikkaa sekä filosofiaa. Pääaineita on valittavana teknisestä humanistiseen. Oma pääaineeni, vuorovaikutus ja viestintä, edustaa humanistisempaa puolta.
Olen siis Marianne, DinaNetin uusi blogikirjoittaja, joka räpiköi akateemisen vapauden ja vastuun välillä, aloittaa koulutyöt liian usein viime tipassa, yrittää jatkuvasti kehittää opiskelumetodeitaan, rakastaa puuvärejä sekä post-it –lappuja, ja aina tenttiviikon lähestyessä oivaltaa, että opiskelu kurssien aikana todella kannattaa.
Ensi kerralla ajattelin kertoa tarkemmin siitä, kuinka luovaksi luultu näyttelijänurasta haaveileva ankkafanaatikko päätyy kokeilemaan onneaan inhoamansa kehittyvän yhteiskunnan innovaation lähteille – Teknilliseen korkeakouluun. Eli luvassa tarinaa teemalla ”Miten tässä nyt näin kävi?”.