Dinanet - Join TechLadies!

Terve, pitkästä aikaa.

Kevät kääntyi kohti kesää melkoisen hektisissä merkeissä. Opiskelurupeama ulottui vielä viime perjantaihin saakka, ja kesätyöni alkoivat kesäkuun alussa.

Tenttien jälkeen vietin vapaaviikkoni eli kesälomani aivan mahtavissa merkeissä Kolin maisemissa. Pakkasimme neljän opiskelukaverin voimin rinkat ja trangiat autoon, hurautimme Kolille "Minä lähden Pohjois-Karjalaan" -kappaletta laulaen ja retkeilimme kahden yön ja 40 km:n verran upeissa Herajärven maisemissa. Vaeltaminen on ihanaa, ja suunnitelmissa olisikin tehdä syksyllä hieman pidempi vaellus, mahdollisesti Kuusamon suuntaan Karhunkierrokselle. Olen vilukissa henkeen ja selkäytimeen asti, joten kaverini saivat naureskella minulle melkoisen paljon, kun rinkastani löytyi aina vaan puhtaita ja lämpöisiä vaihtovaatteita. Parin sateisen yön ja hikisen päivän jälkeen ei naurattanut enää, kun vaihtovaatevarastostani löytyi lämmikettä lainattavaksi asti. Yhtä kaikki, vaeltaminen on ihanaa.

Arkipäiväni vietän kesä-elokuun välillä toimistotöissä. Kahden kesän jälkeen vaihdoin osastoa, ja on ollut mainiota palata tuttuun ympäristöön, mutta samalla oppia uutta alasta (joka ei tosin vastaa vielä keskeneräistä koulutustani). Sain ikäänkuin vanhan ja uuden työpaikan hyvät puolet samassa paketissa - järjestelmät ja käytännöt ovat tuttuja, mutta saa tutustua uusiin ihmisiin ja työtehtäviin.

Toimistotyö on välillä kielellisesti raskasta, ja ärräpäitä pääsee toisina päivinä helpommin, joten sovimmekin työkavereideni kanssa, että jokaisesta epäkorrektista ilmaisusta on kärsittävä kymmenen askelkyykyn sanktio. Kokeilimme tätä viime vuonna vanhalla osastollani, ja se toimi mainiosti. Jos ei mieli, niin keho ainakin oppi, mitä tapahtuu jos suutaan ei siisti. Lisäksi tämä on myös mahdottoman kiva yhteisöllinen tapahtuma, kunhan kaikki osapuolet ovat positiivisella mielellä mukana!

Kesäsuunnitelmiini kuuluu lisäksi jo perinteeksi muodostunut työskentely Järvenpäässä järjestettävillä Jannen Jameilla. Asiakaspalvelusta aina vaan innostuvana ja sitä arvostavana henkilönä on ihanan erilaista päästä kerran kesässä pääosin hyväntuulisten ihmisten ilmoille tekemään toimistohommista täysin eroavaa työtä. Aina mukaan mahtuu toki jokunen asiakas, joiden tulisi tehdä muutama kymmenen askelkyykkyä syntiensä sovittamiseksi, mutta festarihumussa työskenteleminen on silti vertaansa vailla. Asiakkaiden lisäksi kaiken kruunaa loistava työporukka, joka onkin mielestäni peruspilari onnistuneeseen työskentelyyn.

Tämän lisäksi olen alkukeväästä ja -kesästä
- rakastunut palavasti Jukka Pojan uusimpaan levyyn ja kuunnellut sitä päivät läpeensä
- ollut surullinen siitä, että suurin osa levyn kappaleista kertoo erosta
- innostunut jälleen juoksemisesta ja jaksanut juosta tunnin pituisia lenkkejä
- syönyt elämäni ensimmäistä kertaa nougat-jäätelötötterön
- pyöräillyt elämäni ensimmäistä kertaa Laajalahden ympäri
- muuttanut ja koittanut mahduttaa kahden ihmisen tavarat ja mielet saman, melko pienen katon alle
- ihastanut takapihalla hyppeleviä suloisia pupuja sekä sitä yhtä vesilintua, jota en vieläkään tunnista. Kutsun häntä Kaiffariksi.
- ollut onnellinen keltaisten kiivien paluusta kauppoihin

Opiskelumieli on jäänyt jo lomalle, mutta toivottavasti muutkin kuin koulutarinat kiinnostavat kansaa, sillä sellaisia ajattelin kesän aikana kertoa.

Voikaa hyvin ja syökää mansikoita!