Dinanet - Join TechLadies!

Jouluostoksen saivat tänä vuonna minutkin imaistua mukaan. En tosin ostanut sen enempää kuin tavallisestikaan, päinvastoin.
Tuntuu, että minulle löytyy paremmin ostettavia asioita, kun koko putiikki ei ole täynnä "alennettuja" tuotteita. Talvikenkiä olisin kaipaillut, mutta ehkä löydän sellaiset tässä vielä.

Eilen kävimme pikkuveljeni Pempun kanssa Helsingissä ostoksilla ja muutenkin kiertelemässä. Aamupäivällä menimme suoraan metrolla ja bussilla Korkeasaareen. Busseja kulki puolen tunnin välein, joten saimme odotella kylmässä tuulessa pienen tovin.

Korkeasaaressa kiertelimme puolen tunnin arvioni sijaan kaksi ja puoli tuntia. Tuulesi kovasti, mutta sehän ei menoa haitannut. Sieltä suunnistimme syömään.

Ruokailun jälkeen kävimme ratikalla Kansallismuseon Vintillä tutkailemassa näyttelyä. Sieltä löytyi todella paljon mukavaa tekemistä. (Sitä paitsi on edullista käydä siellä. Vielä vähän aikaa alle 17-vuotiaana pääsen vielä lastenlipulla liikkumaan julkisissa ja museoihin yms. pääsen yleensä alaikäisenä ilmaiseksi. Otan siis kaikki mahdolliset hyödyt irti.)

Vintillä sai kokeilla maitotonkan painoa, hevosen satulointia ja paljon muutakin mukavaa. Itselleni tuollaiset olivat sinänsä aika arkipäiväisiä elämyksiä, mutta mukavia silti. Harmittelin, että kangaspuut olivat tällä kertaa pois käytöstä. Karstaamisen hallitsin vielä, mutta rukiin käytössä oli jonkin verran ongelmia. (Mikä häpeä! Täytyy harjoitella siis enemmän kotona.)

Sieltä suunnistimme Postimuseoon, jossa oli myös Jenny Nyströmin ihana näyttely. Postimuseossa oli myös paljon tekemistä ja suosittelen näitä molempia näyttelykohteita erittäin lämpimästi ikään sen koommin katsomatta.

Sitten menimme lähijunalla Pasilaan erästä tuttavaani katsomaan. Ilta alkoikin olla lopussaan ja lähdimme bussilla kotipuoleen. Kotimatkakin kun kesti muutaman tunnin. Tässä välissä kävimme myös muutamassa kaupassa, mutta niistä ei löytynyt mitään sen erikoisempaa. Kuljimme kaikilla julkisilla liikennevälineillä ja se oli piristävää vaihtelua.

Tänään kävimme junalla Tampereella. Kaupoissa tuli kierreltyä enemmän, mutta suurimmat sijoituskohteeni olivat kuitenkin Muumiaiheiset-julisteet Tampereen Metso-kirjaston muumikaupasta. Sitä ennen kävimme toki Tampereen Muumitalossa, jossa tuli poikettua viime vuonnakin joululomalla.

Muumilaakso on myös upea paikka. Näyttelyn vitriineihin jäin pitkäksikin aikaa tuijottelemaan ja miettimään asioita. Tänäkin vuonna minut pysäytti erityisesti vitriini "Nuuskamuikkunen ja orvot" tms. Muutenkin useimmat vitriinit olivat sellaisia, että niiden ääressä saattoi kulua tovikin miettiessä ja katsellessa.

Suloinen oli myös vitriini, jossa Tuittu ja Nyyti istuivat vierekkäin suuren simpukan reunalla. Näyttelyssä oli myös tekemistä, jossa saattoi hyvällä omalla tunnolla heittäytyä hetkeksi lapseksi. Sieltä löytyi teatteri Emma, jonka lava oli tehty kallelleen olevaksi, jotta saattoi kokea miltä tuntui olla meren keskellä.

Menin itsekin yhdelle ajelehtivalle puulle lepäämään hetkeksi ja mietin millaista olisi olla keskellä merta. Löysin myös tuolin ja veneitä sekä kiviä, joiden päällä saattoi hypellä kiveltä toiselle. Enpä silti haluaisi joutua keskelle merta ajelehtimaan, vaikka hetkisen aikaa voisi tehdä hyvää levätä kaikesta muusta maailmasta rauhassa keskellä aavaa merta.

Tietysti sieltä löytyi myös ihania vaatteita. Puin päälleni mekon, huivin päähäni ja yläosaksi myös vaaleanpunaisen mekon. Ja mikä ihaninta - musta suloinen pieni viitta. Sen viitan kanssa oli kiva hulmutella ja seurata lasten touhuja Emman lavalla. Missä on lapsia, on leikkiä.

Näyttely on siitä jännä, että se saa ajattelemaan monia asioita. Vaikka elämää ja muuta tulee pohdittua lähes päivittäin ja joka hetkihän me jotain ajattelemme, on silti mukavaa katsella asioita toiselta kantilta ja ihastella siinä samalla Muumienkin viisasta elämänfilosofiaa, siitä huolimatta ettei se ollut suurin tekijä, joka sai ajattelemaan.

Kävimme toki myös syömässä ja katselemassa kenkiäkin, mutta se että ajatteli ja rauhoittui siellä alennusmyyntienkin ihmisvilinän keskellä oli sinänsä näin jälkeenpäin ajatellen aika mahtava kokemus. Tätäkin suosittelen erittäni lämpimästä. Mikään ei estä kokeilemasta, etkä varmasti häviä mitään...