Site navigation

Breadcrumb

Tekniikan alan monipuoliset mahdollisuudet ja kansainvälisyys houkuttelivat opiskelemaan

 

SPEKSIT

Nimi: Pirita

Oppilaitos: Oulun yliopisto, teknillinen tiedekunta

Koulutusohjelma: Prosessitekniikka

Aloitusvuosi: 2005

**********************************************************************************

Ylä-asteella ja lukiossa olin aika tasavahva kaikissa lukuaineissa. Luin paljon ja pidin kirjoittamisesta, joten yläasteella mietin äidinkielen opiskelua, mutta toisaalta pidin myös piirtämisestä ja biologiasta, joten kuvaamataidon opettajan ja biologin urat olivat myös vaihtoehtoina. Lukioaikoina jatkoin pitkällä matematiikalla, fysiikalla ja kemialla, sillä ajattelin että niillä en ainakaan sulje mitään vaihtoehtoja pois, mutta otin tietysti myös kiinnostuksieni mukaan paljon äidinkieltä ja kuvaamataitoa. Tykkäsin lukea paljon esimerkiksi tiedelehtiä ja olin kiinnostunut uudesta tiedosta, mutta myös talouspuoli alkoi jossain vaiheessa kiinnostaa.

Ala sitoo kiinnostuksenkohteeni yhteen

Olin myös vahva kielissä ja pidän matkustamisesta, joten halusin kansainväliselle alalle. Lukion lopussa koin, että teknillinen ala sitoo tavallaan kaikki kiinnostuksenkohteeni yhteen. Teknillisen alan yritykset ovat suurelta osin kansainvälisiä, ja ala kehittyy ja tuottaa uutta tietoa jatkuvasti.

DI:lle luovuus ja hahmottamiskyky ovat tarpeellisia taitoja, joten eivät kuvaamataidon kurssitkaan hukkaan menneet. Myös kirjallisia dokumentteja on osattava tuottaa sekä omalla, että vieraalla kielellä. Pidän myös siitä, että luonnontieteitä käytetään teknillisellä puolella välineinä etsittäessä jotain muuta, eikä kaavojen pyörittely tai liuoksien tarkkailu ole itse tarkoitus.

En edes loppujen lopuksi hakenut muualle kuin teknilliselle. Isäni työskentelee teknillisellä alalla ja olen aina pyörinyt mukana moottoripyörä- ja kelkkareissuilla (kun ikää tuli niin myös omalla pyörällä) miesporukan mukana, joten miesvaltaisen alan valinta ei varsinaisesti yllättänyt ketään lähipiiristäni.

Tulevaan työkenttään pääsee tutustumaan jo opiskelujen alkuvaiheessa

Koulun alettua huomasin, että koulutus sisältää paljon enemmän mielenkiintoista tietoa ja mahdollisuuksia, mitä olin ikinä arvannut. Töitä pitää tehdä enemmän kuin lukiossa, mutta toisaalta kurssit ovat mielenkiintoisia ja suurin osa hommista tehdään porukalla toisin kuin lukiossa. Kun ongelma tai laiskuus iskee, porukka pitää myös menossa mukana ja toisaalta intensiivisen koulu-ajan vastapainona on pitkä kesä alan töiden parissa.

Olen ollut parina kesänä alani töissä ja koen sen tuoneen lisää intoa ja mielekkyyttä opiskeluun (myös rahallisessa mielessä :)). Koen teknillisen alan myös tässä mielessä hyvänä valintana – tulevaan työkenttään pääsee jo opiskelujen aluksi tutustumaan juuritasolta lähtien. Samalla pääsee harjoittelemaan työelämän sääntöjä ja parhaassa tapauksessa tutustumaan tuleviin työkavereihin jo opiskelun aikana.

Viimekesäisen työpaikkani lämpövoimalaitoksella sain pelkän nettihaun perusteella. Työni oli tuotantopuolen perustöitä, siivousta, paikkojen valmistelua ja ylipäätään tehtaaseen tutustumista. Yleensä ottaen kesätöitä haettaessa aiempi työkokemus miltä alalta tahansa katsotaan hyödyksi, monissa yrityksissä tietysti myös kielitaidolla ja ylipäätään yleisellä aktiivisuudella on painoarvoa (esim. järjestötoiminta, oppilaskunta/tukioppilaat, harrastukset). Itse olen toiminut sekä tukioppilaissa että oppilaskunnassa, sekä käynyt vaihtomatkalla.

Kiltatoiminta on hauskaa ja luo kontakteja

Teekkarina olemisen hyvä puoli on, ettei ainakaan vapaa-ajan tekemisestä ole pulaa. Yliopistosta löytyy järjestö varmasti jokaiselle mielenkiinnon kohteelle ja teekkarikillat järjestävät jäsenilleen monipuolista ohjelmaa pitkin opiskeluvuotta (liikuntaa, joulukorttien askartelua, laskettelureissuja, bileitä..) Itse olen ollut alusta asti suhteellisen aktiivisesti killan touhuissa mukana. Killassa pääsee helposti harjoittelemaan järjestötoimintaa, puhe- ja tiimityötaitoja, mutta ennen kaikkea toiminta on hauskaa eikä mukaan pääsemiseen tarvitse kuin avata suunsa. Monesti huomaa tulleensa luennolle aamulla kahdeksaksi ja lähtevänsä kiltahuoneelta kuuden jälkeen illalla hymy naamalla. Muuten ainakin Oulussa yliopistolaisilla on hyvät liikuntamahdollisuudet ja kuten jo sanottu, erilaisia järjestöjä löytyy joka lähtöön, eikä osallistumiskynnys ole korkea.

Erilaisten vapaa-ajan aktiviteettien ja koulutyön välissä sukkuloiminen vaatii tietysti tiettyä vastuuntuntoa ja itsekuria ainakin jos haluaa opintojen edistyvän. Jokainen on vastuussa itsestään, mutta toki apuakin löytyy helposti. Prosessilla taitaa miehiä olla tällä hetkellä kutakuinkin 80 %, mutta ”vääristynyttä” sukupuolijakaumaa ei mitenkään huomaa arjessa. Yleensä ottaen koko sukupuolta ei tarvitse normaalielämässä sen kummemmin ajatella.

Vaihto-opiskelumahdollisuudet lisäävät kansainvälisyyttä

Työtilanne ainakin prosessin puolella on tällä hetkellä hyvä, suurin osa ensimmäisenkin vuoden opiskelijoista sai viime vuodelle oman alan töitä. Teknisen puolen osastoilla on paljon kahdenvälisiä vaihtosopimuksia ympäri Eurooppaa ja USA:ta, mutta käytännössä minne tahansa päin maailmaa pääsee lähtemään suhteellisen helposti. Itse olen tällä hetkellä (kevät 2007) Saksassa vaihdossa. Prosessitekniikan yritykset ovat suurimmaksi osaksi kansainvälisiä, joten koen yhden ”lisäkielen” ja kulttuurin oppimisen etuna itselleni työnhaussa. Vaihto-opiskelu on kätevä keino päästä maahan ”sisään” lyhyessäkin ajassa ja tutustua myös muihin maihin toisten vaihtareiden kautta.

Suomeen paluun jälkeen haluaisin suorittaa vielä muutaman kurssin tälle lukuvuotta ja katsoa sitten mitä ensi vuodelle jää. Jos mahdollista, teen erikoistumisen automaatioon tai tuotantotalouteen jo ensi lukuvuoden puolella. Ensi vuodeksi olen suunnitellut pienryhmäohjaajaksi ryhtymistä joko kansainväliseen tai oman alan ryhmään, sekä kiltatoiminnan jatkamista. Valmistuminen häämöttää tällä hetkellä kolmen - viiden vuoden sisällä. Tekisin mielelläni työharjoittelun joku kesä Saksassa kehittääkseni kielitaitoani lisää, ja espanjan opiskelu on myös haaveissa.

Nainen tekniikassa tuo uutta näkökulmaa ja käyttäjäystävällisyyttä

DI:n tarvitsemat ominaisuudet löytää mistä tahansa alan työilmoituksesta – vahva tekninen osaaminen, tiimityötaidot, taito ja halu oppia uutta ja kehittyä, esiintymistaito sekä kansainvälisyys ja kielitaito. Muita tarvittavia ominaisuuksia uskoisin olevan ongelmanratkaisutaito, rohkeus ilmaista mielipiteensä ja taito tulla toimeen myös niiden ihmisten kanssa, joita ei oikeastaan haluaisi edes samalle tontille. Jos näitä ominaisuuksia ei luonnostaan omaa, mikä on hyvin harvinaista, ei sen takia tarvitse hakeutua toiselle alalle. 

Jokainen oppii jo opiskelun aikana suoriutumaan itselle hankalista osioista omalla tavallaan, eikä kaikessa voi ikinä olla hyvä. Tärkeintä on halu yrittää ja oppia. Teekkarin yleinen stereotypia on varmasti kaikille tuttu vähintään vapun uutisten loppukevennyksistä. Koko totuus ei ole se, että kaikki teekkarit ovat rellestäviä kiusankappaleita, jotka pystyvät juomaan korin kaljaa sammumatta, vaikka tätäkään osaa teekkareista ei syrjitä. Tarkoitan sitä, että jokainen kokee teekkariuden omalla tavallaan eikä ketään jätetä porukasta pois liiallisen kaljanjuonnin, liian vähäisen kaljanjuonnin, ujouden, ulkonäön tai minkään ominaisuuden takia.Itse koen teekkariuden rentona asenteena, ja että haalarit ja lakki päässä saa olla juuri sitä mitä on ja kuulua silti porukkaan.

En osaa sanoa suoraan yhtä syytä miksi naisten pitäisi tulla opiskelemaan tekniikkaa, mutta en näe myöskään yhtään syytä miksi ei. Nainen pärjää opiskeluissa ja töissä yhtä lailla kuin mieskin. Jos alalla vielä sukupuolisyrjintää on, ei se korjaannu muulla kuin saamalla lisää naisia alalle suunnittelemaan, opettamaan ja valmistamaan. Koen, että nainen tekniikassa tuo myös uutta näkökulmaa ja käyttäjäystävällisyyttä, sekä väriä ja vaihtelua opiskeluun ja työelämään. Koen alan itselleni oikeana ja olen tyytyväinen valintaani.

-Pirita

Yhteistyössä