Site navigation
Breadcrumb
Voin hyödyntää matemaattista osaamistani ympäristön hyväksi
26. Huhtikuu 2007 - 9:43 — Anonyymi
Olen aina ollut kiinnostunut myös luonnosta ja ympäristönsuojelusta. Ehkä tämän vuoksi kiinnostuin ympäristötekniikasta. Mitä enemmän ympäristötekniikasta luin, sitä enemmän se alkoi minua kiinnostaa. Lopulta lähetin siirtohakemuksen Oulun yliopistoon ja pääsin sinne. Edessä oli siis muutto Ouluun. Oulussa aloitin ympäristötekniikan opinnot syksyllä 2004. Jyväskylän opinnoista sain hyväksiluettua muutaman matematiikan ja fysiikan kurssin, yhteensä 7,5 opintoviikkoa. Ei siis paljoa, mutta sillä sain lukujärjestykseeni sen verran tilaa, että pystyin ottamaan jo toisen vuoden kursseja ensimmäisenä vuonna. Opinnot tuntuivat helpoilta, mielenkiintoisilta ja mukavilta.
SPEKSIT
Nimi: Liisa
Oppilaitos: Oulun yliopisto, teknillinen tiedekunta
Koulutusohjelma: Ympäristötekniikka
Aloitusvuosi: 2004
**********************************************************************************
Minulle oli aivan pienestä asti selvää, että peruskoulun jälkeen menen lukioon ja myös se, että lukion jälkeen menen opiskelemaan. Se ei vaan ollut selvää, että minne ja mitä opiskelemaan. Jo yläasteella aloin kiinnostua matematiikasta, koska se oli minulle helppoa. Lukion suoritin kotipaikkakunnallani Vimpelissä. Lukiossa luin pitkän matikan, kemian sekä fysiikan.
Tulevaisuus mietitytti ja opiskeluala vaihtui
Lukion lopussa täytyi alkaa miettimään, että minne seuraavaksi. Koska matikka oli edelleen helppoa ja se kiinnosti, ajattelin mennä lukemaan sitä. Valintaan vaikutti varmasti myös se, että pääsisin suoraan yliopistoon kirjoitusten ja todistuksen perusteella, ilman pääsykoetta. Koska pelkkä matematiikka tuntui jo tässä vaiheessa tylsältä, hain matemaattisen biologian koulutusohjelmaan ja pääsin siihen. Aloitin opinnot Jyväskylän yliopistossa syksyllä 2003.
Matemaattisen biologian koulutusohjelma ei poikennut normaalista matematiikan koulutusohjelmasta käytännössä mitenkään. Opiskelut sujuivat ihan mukavasti, mutta jossain vaiheessa aloin miettimään, että mitä tekisin valmistuttuani? Mihin menisin töihin? Opettajaksi en halunnut ja muita vaihtoehtoja oli vaikea keksiä. Myös matematiikan kurssit alkoivat tuntua turhan teoreettisilta ja mietin, että missä sellaisia tietoja oikeasti tarvitaan. Lopulta aloin netistä etsimään muita vaihtoehtoja.
Tekniikan alalla on paljon vaihtoehtoja
Olen aina ollut kiinnostunut myös luonnosta ja ympäristönsuojelusta. Ehkä tämän vuoksi kiinnostuin ympäristötekniikasta. Mitä enemmän ympäristötekniikasta luin, sitä enemmän se alkoi minua kiinnostaa. Lopulta lähetin siirtohakemuksen Oulun yliopistoon ja pääsin sinne. Edessä oli siis muutto Ouluun. Oulussa aloitin ympäristötekniikan opinnot syksyllä 2004. Jyväskylän opinnoista sain hyväksiluettua muutaman matematiikan ja fysiikan kurssin, yhteensä 7,5 opintoviikkoa. Ei siis paljoa, mutta sillä sain lukujärjestykseeni sen verran tilaa, että pystyin ottamaan jo toisen vuoden kursseja ensimmäisenä vuonna. Opinnot tuntuivat helpoilta, mielenkiintoisilta ja mukavilta.Nyt olen opiskellut kolme vuotta ja opinnot ovat siinä vaiheessa, että yritän syksyllä saada opiskeltua kaikki viimeiset kurssit, jotta voisin keväällä 2008 aloittaa diplomityötä. Matematiikkaa opiskellessani ongelmana oli, että en keksinyt mitään työtä tai ammattia, johon olisin voinut mennä valmistuttuani. Nyt tuntui, että vaihtoehtoja oli liikaakin! Oma ala on kuitenkin pikkuhiljaa alkanut selkeytymään. Toisena opiskeluvuotena suuntauduin teollisuuden ympäristötekniikkaan. Nyt olen aloittanut sellu- ja paperitekniikan valinnaismoduulin.
Tekniikka oli yksi vaihtoehto muiden joukossa – mutta osoittautui juuri oikeaksi!
Kahtena ensimmäisenä kesänä en päässyt oman alan kesätöihin vaan olin aluksi siivoojana ja myöhemmin vuokratyövoimaa välittävän firman kautta ravitsemustyöntekijänä. Työskentelin myös jonkin verran opintojen ohella, koska en halunnut nostaa opintolainaa. Tänä keväänä pääsin kuitenkin tutkimusmetodologia-kurssin kautta yliopistolle kuitu- ja partikkelitekniikan laboratorioon harjoitteluun. Harjoittelujakso kesti viikon ja sisälsi työskentelyä siistaus-pilotlaitteistolla. Harjoittelujakson jälkeen sain jäädä tutkijaharjoittelijaksi. Työ on ollut erittäin mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Tämän kautta sain myös kesäksi harjoittelupaikan Kemiran tutkimuskeskuksesta.
Ympäristötekniikka ei ole perinteinen miesvaltainen tekniikan ala. Suurin osa opiskelukavereistani onkin naisia. Opiskelupaikkaa miettiessäni en kiinnittänyt mitään huomiota siihen, ovatko alan opiskelijat miehiä vai naisia. Tekniikka oli yksi vaihtoehto muiden joukossa. Myös siskoni on insinööri, joten alavalintani ei ollut perheessäni mitenkään erikoinen. Olen ollut erittäin tyytyväinen valitsemaani alaan. Matematiikka tuntui liian teoreettiselta, mutta nyt voin käyttää matemaattista osaamistani ympäristön hyväksi. Missään vaiheessa opintoja ei ole ala tuntunut väärältä. Minulle sopivampaa alaa ei varmaan voisi löytyä!
-Liisa