Site navigation
Breadcrumb
Elinikäinen opiskelu on palkitsevaa
26. Huhtikuu 2007 - 9:49 — Anonyymi
Kouluttajan ja laatukoordinaattorin tehtäviä teollisuudessa
SPEKSIT
Nimi: Pirjo
Oppilaitos: Oulun yliopisto, teknillinen tiedekunta
Koulutusohjelma: Ympäristötekniikka
Aloitusvuosi: 2003
**********************************************************************************
Aloitin opinnot Oulun yliopiston teknillisessä tiedekunnassa syyskuussa 2003 EU-rahoitteisessa EnviroMaP-ohjelmassa. Koulutusohjelmani on ympäristötekniikka, suuntautumisena teollisuuden ympäristötekniikka. Elinikäinen opiskelu on mielestäni hyvä keino pitää itsensä ajan tasalla koko ajan kehittyvässä työelämässä. Perheelliset naiset eivät usein uskalla lähteä opiskelemaan täytettyään 40 vuotta, mutta itse olen saanut opiskelun kautta lisää itsevarmuutta ja sitä kautta opiskelu on ollut minulle palkitsevaa.
Teknikosta insinööriksi
Ennen yliopisto-opintoja valmistuin AMK-insinööriksi Mikkelin ammattikorkeakoulusta. Sitä ennen suoritin teknikon tutkinnon ja ylioppilastutkinnon. Toiveammattini yläasteella oli hevosenhoitaja tai ehkä hoitoala. Hain lukioon vähän patistettuna. Yläasteella matematiikka ei tuntunut vaikealta ja niinpä valitsinkin lukiossa matematiikan pitkän oppimäärän. Valitsin kemian ja fysiikan pitkän matematiikan lisäksi, koska sen kerrottiin olevan järkevää.
Hain teknilliseen oppilaitokseen ylioppilaskirjoitusten jälkeen, koska yliopisto tuntui silloin liian vaativalta itselleni. Kiinnostusta ei hirveästi ollut tekniikan pariin yo-kirjoitusten jälkeen, ja linja olikin terveystekniikka. Opiskelupaikasta hain itsenäisesti tietoa työvoimatoimiston kautta. Opinto-ohjaus oli vähäistä vuonna 1979, jos ei itse tiennyt mistä olisi kiinnostunut. Opettajan työ ja lastentarhanopettajan työ kiinnostivat heti lukion jälkeen, ja hain myös logopedian koulutusohjelmaan kaksi kertaa mutta en päässyt, joten voisi sanoa, että ajauduin teknilliselle alalle.
Insinööristä diplomi-insinööriksi
Teknillisen alan palkkaus houkutteli, kun vertasin eri ammattien palkkataulukoita. Nykyiseen opiskelupaikkaani Oulun yliopistoon hain, koska asun alle 30 km:n etäisyydellä ja matkustaminen Mikkelin ammattikorkeakouluun insinööriopintojen vuoksi oli tuntunut raskaalta. Jatko-opiskelusta olin kuitenkin haaveillut jo 5 vuotta, kun sitten huomasin lehti-ilmoituksen ympäristöalan DI-/maisterikoulusta. Hain ensisijaisesti ympäristötekniikkaan ja toissijaisesti kasvatustieteeseen, sillä tekniikan opiskelu ei silloinkaan tuntunut ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Työni oli tuolloin kouluttajan tehtävissä ja kasvatustiede olisi tukenut ammatillista kehittymistä siinä.
Diplomi-insinöörit ovat mielestäni analyyttisiä, kriittistä arviointia harjoittavia älykkäitä ihmisiä. Ystävät ja perheeni ovat hyväksyneet opiskeluni. Jonkinlaista kritiikkiä kuulen hieman vanhempien opiskelusta, sillä heidän katsotaan vievän opiskelupaikkoja nuoremmilta. Perheeni – 2 lasta ja mies – suhtautuminen tukee paremmin äidin roolia kuin tekniikan alan opintoja. Jotkut henkilöt pitävät opiskeluani erikoisena, ja sitä ihmetellään minulle.
Kouluttajan ja laatukoordinaattorin tehtäviä teollisuudessaDI-opiskelut tiesin vaativiksi ja tähänastiset opinnot ovat varmistaneet käsitystäni. Opiskelijana noudatan aikataulua, jonka laadin työpäivää vastaavasti. Jos olen luennoilla koko päivän, on ilta vapaa-aikaa. Riittävästä nukkumisesta on huolehdittava. Väsyneenä en pysty opiskelemaan. Opiskelijatoimintaan en ole innostunut, mutta DI-/maisterikoulu-opiskelijoille tarkoitettuihin tapaamisiin olen kutsuttaessa osallistunut. Opiskelukaverit ovat miehiä ja naisia, vesitekniikan opintosuunnalla taitaa naisia ja miehiä olla yhtä paljon.
Sukupuoli ei vaikuta opintoihini enää niin paljon kuin ikä. Käyn töissä työn ohessa, sillä pelkän opintotuen varassa en tulisi toimeen, enkä 45-vuotiaana uskalla enää opintolainaa ottaa. Teollisuudessa olen toiminut kouluttajan ja laatukoordinaattorin tehtävissä noin 3 vuotta, ja sieltä kiinnostukseni teollisuuden ympäristötekniikkaan onkin lähtöisin. Olen harkinnut myös ulkomaille lähtemistä, mutta perhesyistä olen lykännyt sitä.
Ympäristötekniikan asiantuntijatehtävät kiinnostavat
Tulevat työtehtävät hahmottuvat opintojeni myötä koko ajan. Opiskelua pidän myös harrastuksenani, olenhan jo valmistunut ammattiin. Muille harrastuksille ei jää aikaa, liikunta ja ulkoilu ovat elämäntapojani. Perhe-elämäni joustaa tenttiaikataulujen vaatimusten mukaisesti. Kodinhoitotöitä jätän muun perheen tehtäväksi ja he tekevät, tosin joskus mukisten, mutta ilman heidän osuuttaan aikuisopiskelu ei onnistuisi. Tulevia tavoitteitani opinnoissani ovat viimeisten yhteisten aineopintojen suorittaminen ja teollisuuden ympäristötekniikan opinnot. Kehityskohteeni on prosessisuunnittelu ja mahdollisesti sen soveltaminen DI-työssäni.
Tavoitteeni on työllistyä teollisuuteen ympäristötekniikan asiantuntija-tehtäviin. Ehkä teollisuuslaitokset palkkaavat helpommin miehiä kesätöihin, en osaa sanoa. Opiskelu edellyttää keskittymiskykyä ja pitkäjänteisyyttä. DI-opiskelijalle on eduksi, jos hänellä on älykkyyttä, itsenäisyyttä ja toisaalta järkevyyttä ajatella toiminnan seurauksia. Tekniikan avulla voidaan ratkaista monia ympäristönsuojeluun ja teolliseen tuotantoon liittyviä ongelmia, joten se on hyvin mielenkiintoista, siksi myös naisten kannattaa opiskella tekniikkaa.
Oma aktiivisuus vaikuttaa työllistymiseen
Työnantajat ovat kokemukseni mukaan kiinnostuneita siitä, mitä aineita opiskelen, jopa kuka valvoo opinnäyteyötä. Työllistymiseen vaikuttaa eniten oma halua työllistyä. Kesätyötä ei välttämättä löydy, jos on hyvin kriittisesti suhtautuva. Yliopiston ohjaus- ja työelämäpalvelut sekä työhallinnon verkkosivut ovat tehokkaita työnhakukanavia. Työkaverini ovat olleet enimmäkseen miehiä. Olen toiminut asiantuntijatehtävissä julkisessa hallinnossa, opettajana, laatu- ja ympäristöjärjestelmän ylläpitäjänä ja dokumentaation kehittäjänä.
-Pirjo