Dinanet - Join TechLadies!

Hei taas kaikki! Viimeinen kuukausi on ollut minulle todella kiireistä aikaa ja ehdin istua tietokoneen ääreen blogia kirjoittelemaan vasta nyt. Takana on siis ensimmäinen teekkarivappu eli viisi päivää täynnä monipuolista ohjelmaa, joka huipentui teekkarilakin päähän painamiseen vappupäivän aamuna kello 05.00 Rauhalan puistossa. Vappukarkeloiden lisäksi kalenterini oli täynnä tenttejä, joista selvisin kunnialla läpi. Tälle keväälle teen vielä kaksi tenttiä ja loman/kesätyöt pääsen aloittamaan maanantaina 21. toukokuuta.

Minut valittiin yhdeksi koulutusohjelmamme pienryhmänohjaajaksi syksyksi 2007. Autan siis uudet tuotantotalousfuksit opintojen alkuun ja mukaan kiltatoimintaan ensi syksynä. Pro-koulutusta (pro = pienryhmänohjaaja) järjestetään monen toimijan voimin: yliopiston, teknillisen tiedekunnan, Oulun Teekkariyhdistyksen sekä tuotantotalouden osaston tahoilta. Vaikka koulutuksen määrä näyttää listattuna suurelta, se on jaettu sopiviin paketteihin niin, ettei kukaan pienryhmänohjaaja huku työhön.

Pienryhmänohjaajien koulutus ja tulevan ohjauksen tavoitteet räätälöidään osastokohtaisesti ja ainakin meidän osastolla uusien opiskelijoiden vastaanottoon ja perehdyttämiseen on panostettu todella. Haluamme, että uusi tutafuksi tuntee itsensä tervetulleeksi ensi hetkestä alkaen ja saa kavereita niin toisista fukseista kuin vanhemmista opiskelijoistakin. Se luo hyvän pohjan itse opiskelulle. Tietysti yliopiston kannalta fuksien perehdyttämisen olennaisin funktio on yliopistokäytäntöihin opastaminen (lukujärjestys, tentit, informaatiokanavat, yliopiston kartta). Mielestäni aivan yhtä tärkeää on tutustuttaa fuksit muihin kiltalaisiin niin, että he löytävät kavereita luennoilta ja osallistuvat myös killan järjestämiin vapaa-ajan tapahtumiin. Opiskeluaika on mukavampaa kaveriporukassa kuin yksin! Eli pienryhmänohjaus on muutakin kuin pelkkä kliininen informaatiopaketti yliopistosta.

Luen parhaillaan lauantaina pidettävään piiriteorian tenttiin, joka kuuluu sivuaineopintoihini. Tenttiin lukeminen etenkin näin loppukeväästä on ainakin minulle kuin vuoristorataa: ”hei, minähän osaan” ja ”en osaa enkä jaksa” -tuntemukset vuorottelevat päivittäin elleivät tunneittain. Periaatteessa haluan oppia asiat niin hyvin kuin mahdollista, sillä varmaa oloa ja osaamisen tunnetta tentissä ei voita mikään. Puhumattakaan koetuloksista. Toisaalta lukumotivaatio alkaa olla hukassa kenellä vain näin toukokuussa.

Pahinta minun kohdallani on, että yliopistolla ei enää ole opetusta minulle ja suurin osa koulukavereistani on jo lähtenyt kesätöihin. Eli pitäisi jaksaa lukea kotona neljän seinän sisällä viikko tenttiin tai mennä yliopiston kirjastoon lukemaan - yksin. Lukeminen on tehokkainta yleensä ryhmässä, study group -tyyliin: tahti pysyy yllä ja kavereiden kanssa on helppo neuvotella ongelmakohdista. Nyt on kieltämättä hieman orpo olo, sillä tämä piiriteorian tentti ja sitä seuraava digitaalitekniikan tentti ovat koko ensimmäisen vuoden vaikeimmat paketit.

Lukemisesta kuitenkin selviää, kun ei ajattele työlästä kokonaisuutta vaan asettaa itselleen osatavoitteita ja selvittää ne yhden kerrallaan. Osatavoitesysteemini sisältää pientä itsensä huiputtamista tyyliin ”teen vielä tämän ja sitten voin relata”. Tietenkin yhden asian jälkeen odottavien juttujen pinossa on toinen, mutta se ei tunnu niin musertavalta pieninä palasina. Moneen kertaan kokeiltu ja erittäin hyväksi havaittu kikka!

Informoin teitä taas parin viikon päästä, miten tenteissä kävi ja olenko aloittanut kesätyöt vai loman. Menen maanantaina työhaastatteluun yritykseen, jossa olen ollut kolmena aiempana kesänä. Työtehtäväni olisivat tällä kertaa erilaiset – siksi haastattelu. Olkaahan kuulolla!